(Kuva: Laura Vuoma) Osmo Tapio Räihälä In English - Englanniksi Osmo Tapio Räihälä -sivu (vain englanniksi) S. 1964 Säveltäjä, intendentti Osmo Tapio Räihälä ei toden totta ole akateemisen taidemusiikkitradition perillinen. 1980-luvun alussa hänen näyttämönsä oli punkrock ja r&b-vaikutteinen heavyrock pohjoissuomalaisissa yhtyeissä, mutta ajan oloon tämä toiminta kävi hänelle liian yksinkertaiseksi ja haasteettomaksi. Räihälä ei liukunut taidemusiikin pariin jatkuvasti ”vaikeammaksi” muuttuvan rockin kautta, vaan hylkäsi ajanoloon jälkimmäisen kokonaan. Pelkästään tämä tausta ei tee Räihälästä säveltäjänä mitenkään harvinaista. Hän muodostaa kuitenkin omassa ammattikunnassaan poikkeuksen siinä, että on lähes täysin itseoppinut – vuosina 1992-94 Harri Vuorelta saatu ohjaus on hänen ainoa sävellyksenopetuksensa, ja sekin epämuodollinen. Akateemiset opintonsa Räihälä tekikin musiikkitieteessä. Hänen monipuolinen toimenkuvansa on muodostunut säveltämisen ohessa musiikkitoimittajan, intendentin ja Uusinta-konsernin toimitusjohtajan työstä. Räihälä on siten suomalaisen taidemusiikkielämän näkyvimpiä tee se itse –miehiä. Räihälän taidemusiikki ei liity selkeästi mihinkään nimenomaiseen koulukuntaan. Hänen tuotantonsa alkupää on myös tyylillisesti melko epäyhtenäinen, mutta leimallisia piirteitä ovat laajojen kaarien ja prosessiivisuuden välttäminen. Pienet eleet kasvavat usein nopeasti yksilöllisiksi musiikillisiksi hahmoiksi, mutta säveltäjä ei juuri kehittele niitä eteenpäin vaan sävellykset muodostuvat erilaisten tapahtumien ketjuksi. Poikkeuksen muodostaa jousikvartetto Ever-tone (1992/94), jonka kolmessa osassa peilataan eri kulmista liverpoolilaisen jalkapalloseura Evertonin kannattajien lyhyttä kannustuslaulua. Muutoin Räihälän varhaiset teokset ovat usein lyhyitä, jopa katkelmallisia, kuten neliminuuttinen orkesterikappale Hinchcliffe Thumper – tha' Bloody Intermezzo (1993). Harmonialtaan Räihälän teokset ovat vapaatonaalisia vailla selviä tonaalisia keskuksia. Ne eivät ole myöskään muodoltaan ankarasti strukturoituja lukuun ottamatta Spinozan verkko (1996) –trioa klarinetille, käyrätorvelle ja viululle. Useiden Räihälän teosten nimet ovat saaneet inspiraation jostakin Evertoniin liittyvästä seikasta, mutta mitkään ulkomusiikilliset tekijät eivät kuitenkaan ole tunkeutuneet mukaan itse sävellyksiin. Kamariyhtyeteoksesta Conatus (1997) lähtien Räihälän teosten mitta on alkanut kasvaa ja tapahtumien linjat pidentyä. Samalla hänen musiikkiaan on alettu esittää laajemmin myös ulkomailla, kuten Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa, Saksassa, Ranskassa, Hollannissa, Irlannissa, Sveitsissä, Tadzhikistanissa ja Tshekin tasavallassa, Pohjoismaiden lisäksi. Aiemmin kamarimusiikkiin keskittyneeseen tuotantoon on liittynyt orkesterisävellyksiä, kuten Barlinnie Nine(1999). Siinä musiikillisten aiheiden aloitusten ja keskeytysten ketju on tehty korostetun tarkoitushakuisesti. Malletkonsertto (1999) ja Håkan Belgiassa (2002) alttoviululle ja orkesterille ovat molemmat konsertoivia teoksia, mutta lähtökohtaisesti erilaisia: edellinen on perinteinen kolmiosainen konsertto epätavallisille sooloinstrumenteille ja jälkimmäinen tapahtumasarjaksi hahmottuvaa soitinteatteria. Kamarimusiikki on kuitenkin esittänyt tärkeää osaa Räihälän myöhemmässäkin tuotannossa. Huomatuimpiin teoksiin kuuluvat Rampant (1997) kahdelle viululle, lyömäsoitinkvintetto Chadwick Drive (1997) sekä etenkin kvartetto Damballa (2000). Barlinnie Nine (1999/2005) herätti huomiota myös Isossa-Britanniassa, missä media kiinnostui taidemusiikin yhdistämisestä jalkapalloon. Räihälän sävelkielen keskeisiksi piirteiksi on muodostunut helppo lähestyttävyys ja musiikillisten hahmojen selkeys vailla kosiskelevaa pinnallisuutta. Uusinnan kustantamia teoksia Orkesterille Barlinnie Nine (1999) Sinfoniaorkesterille Ardbeg (2003) Sinfoniaorkesterille Malletkonsertto (1999/2002) Konsertto marimballe, vibrafonille ja xylofonille Håkan en Belgique Alttoviulukonsertto (2002) Värikallio (2003) Kamariorkesterille Kamarimusiikkia Spinozan verkko (1996) Klarinetille, käyrätorvelle ja viululle Rampant (1997) Kahdelle viululle Chadwick Drive (1997) Lyömäsoitinkvintetille Saatana muuttaa Espoohon (1997/2000) Pianotrio Damballa (2000) Huilulle, oboelle, klarinetille ja viululle Jobimaõ (2000) Jousikvartetto nro 2 Ataraxy - Apathy - Autarchy ("Stoa-trilogia") (2002) Viululle ja pianolle Hellä jättiläinen (2004) Kanteleelle ja vibrafonille Sooloteoksia Dorean Dumble Dorean (2001) Kitaralle Lyckselen kuningas (2002) Sellolle Vuokin keisari (2004) Viululle Kolme uusinta biisiä sooloviululle (2002) Pedagogista musiikkia Yhteys: Osmo Tapio Räihälä