Kuva: Pekka Mikael Laine Max Savikangas In English - Englanniksi S. 1969 Alttoviulisti, säveltäjä Max Savikangas on oman tiensä kulkija suomalaisessa nykymusiikissa. Hän on osoittanut toistaiseksi vain vähän kiinnostusta perinteisiin klassisen musiikin sävellysmuotoihin ja samalla tavalla hän on kyseenalaistanut niitä vakiintuneita konserttielämän käytäntöjä, joiden ”valtaamiseen” useimpien nuorten säveltäjien toiminta ainakin aluksi tähtää. Ensinnäkin säveltäminen on vain osa Savikankaan toimintaa, sillä hän on yhtä huomattu työstään alttoviulistina. Toiseksi Savikangas ei ole mikä tahansa alttoviulisti, vaan hän on epäilemättä Suomen johtava nykymusiikkispesialisti instrumentissaan. Sävellyksissään hän on jatkuvasti pyrkinyt laajentamaan alttoviulun ilmaisuskaalaa. Uudet soittotekniikat eivät ole kuitenkaan Savikankaalle itsetarkoitus, vaan välttämätön väline oman musiikillisen ilmaisun toteuttamiseen. Suotta ei häntä ole kutsuttu "alttoviulun Hendrixiksi" (Jukka Isopuro, Helsingin Sanomat). Lisäksi Savikangas on muutakin kuin soitinsäveltäjä. Varsinaiset sävellystyönsä hän aloitti elektroakustisen musiikin parissa, toki jo varhaisessa vaiheessa siihen soitinmusiikkia yhdistäen. Savikangas on poikkitaiteellinen säveltäjä, sillä etenkin hänen varhaisemmista sävellyksistään useat liittyvät kuvataiteisiin ja sittemmin myös lausuttujen tekstien käyttöön musiikin osana. Edellisissä tapauksissa Savikankaan tuotannosta nousevat esiin elektroakustiset äänimaisemat sekä ääni-installaatiot, kuten Ylös vai alas?, joka toteutettiin vuonna 1995 Sibelius-Akatemian hississä. Jälkimmäisissä Savikangas on käyttänyt taiteilija Teemu Mäen tekstejä luettuina, kuten melodraamassa Maito (1999) jousikvartetille ja lausujalle. Tavanomaista vokaalimusiikkia hänen tuotannossaan ei vielä ole. Savikankaaseen iski sävellyskipinä 1980-luvun lopulla hänen opiskellessaan Helsingin Yliopiston musiikkitieteen laitoksella. Studiokurssin harjoitustehtävää tehdessään hän innostui valtavasti teknologian mahdollistamasta äänisommittelusta, mikä johti pian omien elektroakustisten teosten säveltämiseen. Soitinsävellykset tulivat mukaan 1990-luvulla, ja ne liittyivät olennaisesti toisaalta Savikankaan edistymiseen alttoviulistina ja toisaalta siihen, että hän hakeutui opiskelemaan musiikin teoriaa Sibelius-Akatemiaan, jossa opiskeli sävellystä valinnaisena sivuaineena, aluksi Paavo Heinisen ja myöhemmin Anders Eliassonin sekä Olli Kortekankaan johdolla. Sävellysopettajista erityisesti Anders Eliassonilla oli ratkaiseva vaikutus siihen, että soitinsäveltäminen vakiintui osaksi Savikankaan säveltäjänkuvaa. Elektroakustisten teosten ja soitinsävellysten välillä ei Savikankaan tapauksessa kuitenkaan lopulta ole ollut kovin suurta eroa, sillä hän on jatkuvasti yhdistellyt näitä elementtejä teoksissaan. Elektroakustisten sävellysten ja äänimaisemien teossa Savikangas on usein käyttänyt konkreettisia ääniä, mutta äänilähteiksi ovat käyneet myös soitetut, lauletut tai synteettiset äänet. Soitinsävellyksissä lähtökohta taas on improvisaatio. Savikangas improvisoi alttoviululla, ja kuten tällaisessa työskentelyssä usein käy, jotkut aiheet jäävät henkiin ja alkavat elää omaa elämäänsä, ja osa niistä päätyy kirjoitettuihin sävellyksiin asti. Säveltämisen ydin on Savikankaalle kuunneltu ääni – laajemmat musiikilliset hahmot kehittyvät kuulohavaintoa kiinnostavista äänistä, jos ne ovat tarpeeksi elinkelpoisia. Improvisaatio on Savikankaalle muutenkin erityisasemassa, sillä hän on kiinnostunut siitä myös esiintyvänä muusikkona. Samaan aikaan hän on osoittanut mielenkiintoa myös erittäin tarkasti notatoituun nykymusiikkiin; hänen alttoviuluohjelmistonsa käsittää suuren määrän toinen toistaan vaativampia teoksia niin tunnetuilta kuin vähän tuntemattomammiltakin nykysäveltäjiltä. Savikankaan soitinsävellystuotanto on toistaiseksi keskittynyt sooloteoksiin ja kamarimusiikkiin. Pikakuvan säveltäjästä muodostaa kolmen alttoviulusoolon sarja: Autuaan laulu (1994), Kuolema työssään (1997) ja Extraterrestrial (2001) kertovat myös siitä, miten Savikangas on edistynyt tällä tutkimusmatkallaan. Varsinkin viimeisimmässä hälyjen ja säveltasollisten äänten välinen jännite on saavuttanut huomattavan tason – ja ilmaisuvoiman. Teos valmistuikin pakolliseksi nykymusiikkikappaleeksi ensimmäisiin Pohjoismaisiin alttoviulukilpailuihin. Sooloteosten sarjassa Savikangas on laajentanut ilmaisuaan sellomusiikkiin teoksessa Kaliki (2003), joka syntyi tiiviissä yhteistyössä sellisti Markus Hohdin kanssa, ja joka verrattain lyhyestä kestostaan huolimatta kuuluu Savikankaan merkittävimpiin sävellyksiin. Joissakin sävellyksissään hän on soveltanut varsin erikoisia kokoonpanoja, kuten teoksessa Joutsenlaulu (2000) bassopasuunalle, triangeleille ja kahdelle mandoliinille. Tässä tapauksessa soitinnuksen taustana on Hugo Simbergin (1873-1917) samannimisessä etsauksessa olevat, pienten piru-hahmojen soittamat instrumentit. Vähintäänkin harvinainen kokoonpano on myös Käpyrauhassilmässä (1999), jossa kuullaan sorsapilliä, neljää alttoviulua ja lausuntaa. Laajimmillaan Savikankaan kokoonpanot ovat runsaasti ns. ohjattuja improvisaatiojaksoja sisältävässä kamariyhtyeteoksessa Hätätiloja (2002), jonka säveltäjä kirjoitti nykymusiikkia ja jazzia yhdistävään konserttiin, sekä kolmoiskamariconcertantessa White Dwarf (2003). Jälkimmäinen on eräänlainen synteesi Savikankaan tähänastisesta soitinmusiikista, mutta myös hänestä säveltäjänä yleensä. Samalla se on hänen laajin tähänastinen soitinsävellyksensä. White Dwarfin concertante-henkisen solistiryhmän muodostaa jousitrio, jonka ääni on sähköisesti vahvistettu ja muokattu. Akustisen kamariyhtyeen muodostavat teoksessa puhallinkvintetti, piano ja jousikvintetti. Jokaisella yhtyeen soittimella on teoksessa oma solistinen hetkensä. Solotrion osuudet sisältävät runsaasti improvisaatiota. Uusinnan kustantamia teoksia Autuaan laulu (1994) Alttoviululle Nostalgiamarssi (1993/99) Saxofonille ja pianolle Danza (1995/97) Alttoviululle ja harpulle Kuolema työssään (1997) Alttoviululle Extraterrestrial (2001) Alttoviululle Kuoleman puutarha (2001) Nauha Ensimmäinen eRRe (2002) Viululle ja alttoviululle, improvisaatio-ohje Toinen eRRe (2002) Bassoklarinetille ja alttoviululle, improvisaatio-ohje Hätätilaetydi (2002) Alttoviululle, sellolle ja kontrabassolle Max Savikankaan teosluettelo, päivitetty helmikuussa 2006 Yhteys: Max Savikangas